Kaikki kuvat on ottanut Matilda Andersson ja niihin on luvat. Tack!
Kuvat voi klikata suuremmiksi.
Rivercote Epiphany
tottelee nimeä Elpi
brittiläinen ratsuponi (25%), tamma
147cm kimo, s. 2.7.2006, 10-vuotias
kasv. Rivercote Hall (evm), om. Alma Kalliokoski
estepainotteinen, ko. HeB ja re. 100cm
brittiläinen ratsuponi (25%), tamma
147cm kimo, s. 2.7.2006, 10-vuotias
kasv. Rivercote Hall (evm), om. Alma Kalliokoski
estepainotteinen, ko. HeB ja re. 100cm
Elpi on hevonen, joka on aivan varmasti rakennettu sokerista. Jos päivän feng shuit eivät ole juuri kohdillaan (lue: harjaat vääränvärisellä harjalla), kimosta tulee varsinainen neiti. Elpi on varsin herkkä ja helposti hermostuvaista sorttia, joten ylimääräinen ohjista kiskominen ja korvien koskeminen saavat tamman stressaantumaan nopeasti. Entisellä kotitallillaan tamman ympärillä on toki hääräillyt jos minkälaisia ihmisiä ja hevosia, joten se soveltuu kyllä asustelemaan isommallekin tallille - vain käsittelijällä on väliä.
Tarhasta haettaessa Elpi ei tule vastaan - paitsi sateella. Silloin tamma seisookin mielenosoituksellisesti portilla vaikka koko päivän eikä edes koske päiväheiniinsä jos ne on heitetty maahan. Muiden hevosten kanssa kimo tulee toimeen melko hyvin, mutta ärhentelee kyllä mielellään vähän. Kaikkien onneksi Elpi on loppujen lopuksi hyvin harmiton tapaus, ja ne harvinaiset tarhakavereille kilahtamisetkin ovat aika säälittäviä. Vanhempi ja kokeneempi hevonen saa kyllä Elpin hiljenemään yhdellä mulkaisulla.
Hoitaminen on suoritettava käytävällä, ja joku on löydettävä pitämään aina riimunnarusta kiinni: Elpi saa vetopaniikin sillä sekunnilla kun tajuaa olevansa sidottuna. Tamma on muutenkin hieman valikoiva esimerkiksi harjojen suhteen: mahaan tai jalkoihin ei saa koskeakaan kuin pehmeillä harjoilla, ja auta armias jos kiristät satulavyön liian nopeasti. Elpi on hieman tammamainen ja saattaa katsella uutta hoitajaa inhoten, mutta ajan kanssa tamma kyllä tottuu suurempiinkin epäkohtiin. Satula on helppo saada selkään, ainoastaan satulavyö pitää kiristää maltilla ettei tunnu epämukavalta. Kuolaimet Elpi ottaa suuhunsa ihan mielellään, mutta kun yrität vetää niskahihnaa korvien yli, tamma nostaa päänsä korkealle.
Ratsuna Elpi on herkkä. Ei sitä voi muuten kuvailla. Tamma toimii parhaiten paino- ja pohjeavuilla, ohjat kannattaa pitää melko löysinä. Pohkeet voivat olla ihan pieniä, ja tamma reagoi niihin välittömästi. Elpillä on lyhyet, ponimaiset askeleet, ja pahimmassa tapauksessa tamma voi vähän sipsutellakin. Ohjien kiskominen on ehdottomasti kielletty, siitä tamma hermostuu aivan uudella tavalla. Se alkaa ohjien repimisellä, mutta jos se ei toimi, vauhti voi kiihtyä vähän liiaksikin... Rauhallinen, "kohtelias" ratsastaja saa kuitenkin Elpistä esille sen hienon kilpaponipuolen, jota voisi kaivata melkein joka ratsastuskerralla. Huonoina päivinä tamma ei kuitenkaan tunnu kuuntelevan ollenkaan, vaan keskittyy väistelemään kentän vesilammikkoja ja suuntaamaan takapuolen tuulta kohti. Elpin askellajit ovat ponimaiset ja etenkin ravi on melko hankala istua, mutta kun laukkaan päästään, et välttämättä haluaisi alas tullakaan.
Esteillä tamma on ehkä hieman ujopiimä sipsuttaja, mutta hyppää kuitenkin kauniisti ja korkealta. Nopeimpia aikoja ei Elpillä välttämättä saa, mutta sen sijaan puhtaita ratoja tulee. Erikoisesteillä tamma vaatii hieman patistusta ja saattaa välillä ylittääkin ne joka kerta uusilla tekniikoilla, mutta yli päästään kuitenkin hienosti. Maastoesteillä vaaditaankin jo kokeneempaa ratsastajaa...
Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat yäk, ja näiden suorittamissa toimenpiteissä vaadittaisiinkin sellaista kärsivällisyyttä, jota Elpillä ei ole. Erityisesti madottamisen kanssa joutuu tappelemaan jonkin aikaa...
Tarhasta haettaessa Elpi ei tule vastaan - paitsi sateella. Silloin tamma seisookin mielenosoituksellisesti portilla vaikka koko päivän eikä edes koske päiväheiniinsä jos ne on heitetty maahan. Muiden hevosten kanssa kimo tulee toimeen melko hyvin, mutta ärhentelee kyllä mielellään vähän. Kaikkien onneksi Elpi on loppujen lopuksi hyvin harmiton tapaus, ja ne harvinaiset tarhakavereille kilahtamisetkin ovat aika säälittäviä. Vanhempi ja kokeneempi hevonen saa kyllä Elpin hiljenemään yhdellä mulkaisulla.
Hoitaminen on suoritettava käytävällä, ja joku on löydettävä pitämään aina riimunnarusta kiinni: Elpi saa vetopaniikin sillä sekunnilla kun tajuaa olevansa sidottuna. Tamma on muutenkin hieman valikoiva esimerkiksi harjojen suhteen: mahaan tai jalkoihin ei saa koskeakaan kuin pehmeillä harjoilla, ja auta armias jos kiristät satulavyön liian nopeasti. Elpi on hieman tammamainen ja saattaa katsella uutta hoitajaa inhoten, mutta ajan kanssa tamma kyllä tottuu suurempiinkin epäkohtiin. Satula on helppo saada selkään, ainoastaan satulavyö pitää kiristää maltilla ettei tunnu epämukavalta. Kuolaimet Elpi ottaa suuhunsa ihan mielellään, mutta kun yrität vetää niskahihnaa korvien yli, tamma nostaa päänsä korkealle.
Ratsuna Elpi on herkkä. Ei sitä voi muuten kuvailla. Tamma toimii parhaiten paino- ja pohjeavuilla, ohjat kannattaa pitää melko löysinä. Pohkeet voivat olla ihan pieniä, ja tamma reagoi niihin välittömästi. Elpillä on lyhyet, ponimaiset askeleet, ja pahimmassa tapauksessa tamma voi vähän sipsutellakin. Ohjien kiskominen on ehdottomasti kielletty, siitä tamma hermostuu aivan uudella tavalla. Se alkaa ohjien repimisellä, mutta jos se ei toimi, vauhti voi kiihtyä vähän liiaksikin... Rauhallinen, "kohtelias" ratsastaja saa kuitenkin Elpistä esille sen hienon kilpaponipuolen, jota voisi kaivata melkein joka ratsastuskerralla. Huonoina päivinä tamma ei kuitenkaan tunnu kuuntelevan ollenkaan, vaan keskittyy väistelemään kentän vesilammikkoja ja suuntaamaan takapuolen tuulta kohti. Elpin askellajit ovat ponimaiset ja etenkin ravi on melko hankala istua, mutta kun laukkaan päästään, et välttämättä haluaisi alas tullakaan.
Esteillä tamma on ehkä hieman ujopiimä sipsuttaja, mutta hyppää kuitenkin kauniisti ja korkealta. Nopeimpia aikoja ei Elpillä välttämättä saa, mutta sen sijaan puhtaita ratoja tulee. Erikoisesteillä tamma vaatii hieman patistusta ja saattaa välillä ylittääkin ne joka kerta uusilla tekniikoilla, mutta yli päästään kuitenkin hienosti. Maastoesteillä vaaditaankin jo kokeneempaa ratsastajaa...
Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat yäk, ja näiden suorittamissa toimenpiteissä vaadittaisiinkin sellaista kärsivällisyyttä, jota Elpillä ei ole. Erityisesti madottamisen kanssa joutuu tappelemaan jonkin aikaa...